2. marraskuuta 2009

Kaupallistuuko homojen juhlakalu?


Thirtysomething eli kolkyt ja risat sitten monenlaisen keinohedelmöityksen ja ihmisoikeusvaatimusten tuloksena syntyi SETA. Alkuun ei saanut kehottaa ketään homoseksuaalisuuteen. Rikollisista on kolmessakymmenessä vuodessa tullut lööpeissä ja uutisissa oikeuksiaan puolustavia uskottavia henkilöitä, joilla on omat kasvot ja identiteetti.



80-luvulla marssimme vapautuspäivillä. Se oli radikaalia. Helsinki Pride on tapahtuma, jonne tänäkin vuonna tulee homoturisteja ainakin lähimaista ellei kauempaakin. Homojen vapautuspäivät ovat sittemmin muuttuneet amerikkalaishenkisiksi pride-karnevaaleiksi ja niillä alkaa olla kaupallistakin merkitystä. Homojen kulttuuri edistää Helsingin matkailua ja siihen liittyvien elinkeinojen harjoittamista. Sateenkaariraha on maailmalla tervetullutta. Kauppiaat laittavat Visan ja Amexin kuvien viereen mielellään myös sateenkaarilipun.



Suomen yrittäjät eivät ole vielä halunneet taantumasta huolimatta lisätä tulostaan homoja houkuttelemalla. On väärä luulo, että maailmalla jokaisen sateenkaarilipun takana olisi homoyrittäjä. On varmaan yhtä väärä luulla suomen yrittäjiä konservatiiveiksi ja homofobisiksi.



Kaupallisuus ei edistä ihmisoikeuksia eikä takaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille yhdenvertaista kohtelua. Tämän voi todeta Euroopan unionin kansalaisvapauksien valiokunnan direktiivimietinnöstä. Mietintö on täynnä kohtia missä vähemmistöjen yhdenvertaisuus asettuu samoihin lauseisiin tavaran ja pääoman vapaan kilpailun kanssa. EU on asettanut sateenkaarilipun näyteikkunaansa. Homon on hyvä ihan samalla tavalla kun kuluttajankin on viisasta olla tarkkana mihin rahansa tai nyt vaaleissa äänensä sijoittaa. Mitä olisi reilu vähemmistökauppa?



Voidaanko kulttuuri ostaa kaupasta tai baaritiskiltä? Onko se yhdenvertaisuusmittari kun kaupunkiin tulee lisää homobaareja? Taiteella on ollut aina oma paikkansa vapautuspäivillä ja prideilla. Perinteiset taiteenmuodot ovat antaneet perspektiiviä ja vahvistaneet vähemmistön omaa identiteettiä. Pride-päivien yhteydessä järjestetyt paneelikeskustelut ovat luoneet uutta dialogia vähemmistön itsensä sisällä ja haastaneet valtakulttuurin juurevampaan keskusteluun.



Nyt on aika perustaa Helsinkiin parhaalle paikalle suomalaisen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oma kulttuurikeskus. Nyt on aika huomata, että vähemmistöt tarvitsevat omaa rahaa omaan kulttuuriin, ja että valtaväestön tulee luovuttaa valtaa vähemmistöille heitä itseään koskevissa asioissa.



Hyvä esimerkki vähemmistökulttuurista on esimerkiksi se, että sateenkaariperheet tuottavat informatiivista materiaalia omasta arjestaan ja siihen liittyvistä konkretioista ja käsitteistä vaikka neuvolahenkilökunnalle. Kulttuuri on oikeutta oman jäljen jättämiseen sosiaalisessa ympäristössä. Sivistysvaltiossa vähemmistöjen kulttuuria tuetaan siksi, ettei sen kulttuurinen olemassaolo olisi alisteinen yksipuoliselle kaupallisuudelle. Kaupalliset yritykset saavat kyllä homot humalaan mutta kulttuuriset vähemmistöjen omat verkostot ovat uudisraivaajia ihmisen omalle identiteetille.



Ihminen joka kokee elämänsä merkitykselliseksi rakentaa yhteisvastuullista ja parempaa maailmaa. Vähemmistökulttuurin vuoropuhelu valtakulttuurin kanssa ei ole mahdollista elleivät osapuolet koe yhdenvertaisuutta toisiinsa. Poliittisena vaikuttajana edistän sellaista politiikkaa ja maailmankuvaa mikä perustuu toisen ihmisen luottamukseen, ihmisten väliseen tasa-arvoon ja solidaarisuuteen.



Setan tavoitteena on, että ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja hyvinvointi toteutuvat ihmisten arjessa riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Seta korostaa jokaisen ihmisen oikeutta perheeseen, sellaisena kuin kukin sen itse käsittää.





Onneksi olkoon keski-ikäinen! Nyt kun perheet on perustettu ja ensimmäiset
adoptioaskeleet otettu niin suurempi avautuminen ja vastuullisempi dialogi valtakulttuurin kanssa voi alkaa.