 |
| Alhaalla vasemmalta keskustelijat Akira Siivonen, Arvo Lehtomäki ja Bex Tapanainen sekä ylhäällä vasemmalta JP (Juha-Pekka) Väisänen ja Zoom-vastaava Jiri Mäntysalo Helsinki Pride -ohjelmistoon kuuluneessa Rauha, oma media ja luokka -tapahtumassa Helsingissä 25.7. Kuva: Toni Kallioinen |
Toimittaja JP (Juha-Pekka) Väisäsen jutussa ”Tarkastelussa sateenkaariluokka” sateenkaarinuoret; Akira, Arvo ja Bex kertovat miksi he haluavat olla luokkataistelun ääni. Jutussa selvitetään onko kysymyksessä vain someinfluensserien harkittua toimintaa tilanteessa, jossa luokkatietoisuus on tutkijoiden mukaan kasvussa. Väisäsen juttu väittää, että aikaamme kuvaa sukupuolitietoinen näkemys, mikä johtaa puheeseen monimuotoisesta sukupuolesta (ei-binäärinen), ja kysyy mikä merkitys sillä on luokkataistelulle, jolla perinteisesti on tarkoitettu työväenluokan aseman vahvistamista.
Tarkastelussa sateenkaariluokka
Kansalaiskeskustelua leimaa tänään kasvanut kiinnostus ja keskustelu luokista. Johtaako kasvanut kiinnostus luokkataisteluun? Suomessa ja maailmalla on ahkerasti kirjoitettu akateemisia tutkimuksia luokista. Mediassa ollaan myös leikitty luokilla. Helsingin Sanomien Kuukausiliite jakoi (2014) Suomen kuuteen uuteen yhteiskuntaluokkaan. Nuoret haastavat omalla sometaistelullaan vanhan idean luokkataistelusta.
28-vuotiasta kirjailijaksi tähtäävää graafista suunnittelija Akira Siivosta, 24-vuotiasta tubettaja-aktivisti Arvo Lehtomäkeä ja 22-vuotiasta Kommunistinuorten puheenjohtaja Bex Tapanaista yhdistää se, että he kaikki ovat sosiaalisen median vaikuttajia. Lisäksi Akira, Arvo ja Bex identifioivat itsensä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin ja haluavat olla oman sateenkaariluokkansa ääniä.
Tämän jutun nuoret elävät yhdenvertaisuuden lisäämisestä ja tekevät työtä sukupuolitietoisen näkemyksen valtavirtaistumiseksi. Jutun nuoret kyseenalaistavat perinteiset käsitykset sukupuolirooleista ja -identiteeteistä, korostaen niiden monimuotoisuutta.
Tätä aikaa kuvaa sukupuolitietoinen näkemys, mikä johtaa puheeseen monimuotoisesta sukupuolesta (ei-binäärinen). Sukupuolisensitiivisyys tuo työväenluokkaisen keskustelun tähän päivään ja laajentaa sitä asioiden listaa, jota perinteisesti on ajateltu työväen peruskysymyksiksi.
Uusi digitaalinen luokka
Luokkatutkimuksen klassikkoina on pidetty Karl Marxia (1818–1883) ja Max Weberiä (1864–1920). Heitä voi pitää luokkatutkimuksen perusjalkoina. 90- luvulla ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu (1930–2002) on haastanut politiikan keskustelua luokista ja niiden edustajista.
Pierre Bourdieu kritisoi politiikkaa siitä, että luokkauho tapahtuisi vain paperilla ja varsinainen kiinnostus oli toimijan esimerkiksi puolueen oman tekemisen vahvistaminen. ”Luokat – ja yhteiskunnalliset ryhmät ylipäätään – ovat aina ensisijaisesti vain luokkia paperilla. Yleensä aina löytyy joku taho, joka väittää edustavansa jotain itseään suurempaa joukkoa tai ryhmää, mutta kyseinen laajempi joukko jää aina epämääräiseksi, katveeseen, ja keskipisteessä on vain se, joka väittää edustavansa” (Homo Academicus, 1998)
Akira, Arvo ja Bex kertovat olevansa kommunisteja ja marxilaisia. Nuoret aktivistit haastavat vanhat, usein miesoletetut filosofit ja luokkateoreetikot käytännön aktivismillaan. Karl Marxin mukaan yhteiskunta jakautuu luokkiin ja maailmaa ei tullut vain selittää mutta myös muuttaa.
Akira on pistänyt merkille kasvavan kiinnostuksen luokista. ”Orpo-Purran sinimustan hallituksen rikkaita suosivalla leikkauspolitiikalla on ollut iso vaikutus yleiseen keskusteluun ja luokkatietoisuuden lisääntymiseen”, sanoo Akira.
 |
| Kuva: JP (Juha-Pekka) Väisänen |
Bex näkee radikaalin vasemmistolaisen toiminnan tulevaisuuden kasvavan tietoisuuden ja luokkataistelun kautta. ” Luokkatietoisuuden kasvaminen on tärkeä askel, jota ilman ei ole toivoa uusista aktiiveista”, sanoo Bex.
Bourdieun kritiikkiä paperilla olevista luokista olisi syytä päivittää. Tämän haastattelun nuoret aktivistit ovat somevaikuttajia ja tuottavat digitaalista sisältöä. On syytä edelleen olla kriittinen ja todeta, että luokat ovat tänään paperin sijaan sähköisiä ja digitaalisia.
Somettaminen tämän päivän luokkataistelua
Bex tekee someen sisältöä. ”Teen sisältöä näennäisesti aika saman määrän, kun iso osa itseni ikäisistä. Teen kuvia Instagramiin ja videoita TikTokiin. Alan hiljalleen löytää oman ääneni ja tyylini. Pidän siitä, että sosiaalinen media on helppo tapa olla yhteydessä ihmisiin, ja aktivistina on tärkeä olla vuorovaikutuksessa”, sanoo Bex.
Arvo toimii sisällöntuottajana verkossa ja tekee videoita Arle-kanavalle YouTubessa. ”Minulle tärkeimmillä yhteisöillä on omat somekanavat. Olen aktiivinen Punaisessa sateenkaaressa, Kommunistinuorissa ja Suomen kommunistisessa puolueessa. Oma yhteisöni kutsuu minua tuottamaan sisältöjä ja antaa tilaa luoda meidän omaan mediaan uutta sisältöä. Olen ollut kiireinen oman YouTube-kanavani kanssa ja tuottanut vähemmän sisältöjä oman yhteisön alustoille”, sanoo Arvo.
Akira on tehnyt aktivismia monta vuotta. ”Aloitin muistaakseni Sipilän hallituksen aikana 2015. Aktivismi oli ja on minulle keino edistää yhdenvertaisuutta ja lisäksi se lievittää omaa ahdistusta ja turhautumista - maailman tuskaa. Aluksi aktivismini keskittyi mm. kehopositiivisuuteen ja ilmastokysymyksiin. Sittemmin aloin puhua avoimesti sateenkaarevien asioista ja omasta identiteetistäni. Puhun omassa somessani pääasiassa lhbtqia+* -näkökulma edellä kaikesta, mutta sekaan mahtuu omaa arkea ja muuta, mm. luokkatietoisuutta, Palestiina-aktivismia ja mitä ikinä sattuu mieleen tulemaan”, sanoo Akira.
Bex kritisoi sosiaalisen median itsekeskeisyyttä ja puhetta puheen tai ulkoisen ja pinnallisen näkymisen takia. ”Voin tarvittaessa toimia keskustelunavaajana eri aiheista, tavoitteena on kuitenkin aina, että tämä johtaisi oikeaan keskusteluun, vuorovaikutukseen ja toimintaan. En siis itse halua olla äänessä vain puhumisen takia, on aiheena mikä tahansa. Suomen politiikassa olen ainoa avoimesti seksityöntekijä. Muutama muu ovat äänessä, mediassa, mutta eivät juurikaan ota julkisesti kantaa poliittisesti oman alan ulkopuolisten asioiden kohdalla. Puolivahingossa olen siis ajautunut politiikassa seksityöntekijöiden ääneksi”, sanoo Bex.
Akiran mukaan osa työläisistä ja ainakin monet vasemmistolaiset osallistuvat tänään tietoisesti luokkataisteluun.” Kiinnostus politiikasta ja luokista voi johtaa tietoisempaankin toimintaan. Suomessa eletään parhaillaankin luokkataistelun keskellä. Kaikki eivät vain tajua sitä. Luokkataistelu ei ole jotain, mikä tapahtuu joskus tulevaisuudessa vaan se tapahtuu koko ajan”, sanoo Akira.
Arvon mukaan riippuu millaista ihmisten kiinnostus luokista on, johtaako se luokkataisteluun. ” Luokkataisteluun voidaan päätyä, jos ihmisiä kiinnostaa kysymys siitä miksi suurin osa maapallon ihmisistä elää kurjuudessa samaan aikaan kun pienenpieni vähemmistö elää ylitsevuotavassa yltäkylläisyydessä”, sanoo Arvo.
Arvoa kiinnostaa luokat ja luokkajaon ristiriidat. Arvon mukaan omistava luokka tarvitsee loputonta tuottoa ja pohjoismaiset porvarit alkavat siksi purkaa hyvinvointivaltiokoneistoa. Kapitalismissa tuotto haetaan alikehittyneiden maiden hikipajoista, joissa ei ole tietoakaan työläisten oikeuksista. ” Olen aina tiedostanut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Ennen kuin löysi radikaalin vasemmistolaisen ajattelun, kuvittelin, että proletariaatti, työväenluokka ja porvaristo voivat työskennellä yhdessä ja vieläpä ylläpitää hyvinvointivaltiota. Tänään ajattelen, että porvaristo voi ottaa työläisiltä kaiken hyvän pois vain muutaman hallituskauden aikana”, sanoo Arvo.
Akira, Arvo ja Bex toivoisivat kasvaneen kiinnostuksen luokista johtavan todelliseen ja vaikuttavaan luokkataisteluun.
Vaikuttava luokka
Useat luokkatutkijat väittävät, että yhteiskuntaluokka vaikuttaa jokaisen yksittäisen ihmisen elämään riippumatta siitä, mitä ihminen itse ajattelee.
Akira alkoi omalla kohdallaan tiedostaa, että Suomi on luokkayhteiskunta opiskellessaan graafista suunnittelua Nakkilassa. Akiran mukaan Sipilän hallitus (2015–2019) teki samaan aikaan päätöksiä, jotka vaikuttivat heikentävästi opiskelijoiden arkeen ja toimeentuloon. ”Sipilän hallituksen leikkauspolitiikan vaikutuksesta aloin tiedostaa kuuluvani työväenluokkaan ja ryhdyin aktivistiksi”, sanoo Akira.
Akiran mukaan koko nykyinen kapitalistinen yhteiskunta uusliberalismin takia korostaa yksilön valintojen tärkeyttä, ja sitä miten hyvin asiat täällä ovat moneen muuhun maahan verrattuna. ”Ehkä sen takia hiljainen enemmistö on niitä, jotka kiroaa kahvipöydissä kilpaa sitä, miten huonosti asiat oikeasti ovat ja menevät huonompaan suuntaan. Nämä ihmiset ovat kyllästyneitä poliitikkojen tyhjiin lupauksiin ja osa on saattanut niellä äärioikeiston valheet miettimättä itse yhtään. Kahvipöytäkeskustelijat täytyy saada kadulle meidän muiden kanssa. Lisäksi on korostettava matalankynnyksen tapoja vaikuttaa - vaaleissa äänestämistä, kansalaisaloitteita, kuntalaisaloitteita ja erilaisten yhdistysten toimintaa”, sanoo Akira.
Akiran mukaan tänään Suomessa parhaiten äänensä saavat kuuluviin kapitalistit, porvarit ja äärioikeistolaiset. Akira kokee, että vaikuttaa siltä, että vasemmistolaisten äänet hukkuvat asenteiden koventumisen myötä, vaikka yritämme olla aktiivisia, saada näkyvyyttä ja äänemme kuuluviin. ” Kaikista heikoin näkyvyys on eri vähemmistöihin kuuluvilla sekä köyhillä. Suomi on maa, jonka yhteiskunta on rakennettu, kiitos patriarkaatin, valkoisille cis-heteroille miehille. Se myös näkyy selvästi monella tavalla”, sanoo Akira.
Arvon mukaan teoriassa hyvinvointivaltio olisi hyvä asia myös rikkaille. ”Jotta tavalliset ihmiset pystyisivät kuluttamaan enemmän, pitäisi työläisille kuitenkin maksaa enemmän palkkaa. Silloin kun ymmärsin, että oma työkyvyttömyyseläkkeeni on niin pieni, että ilman toisen ihmisen tuloja en voisi elää pääkaupunkiseudulla koin myös kuuluvani omaan luokkaani”, sanoo Arvo.
Aktivistina Arvo väittää, että pohjoismainen malli ei ratkaise luokkaristiriitoja eikä tuo työläisille tai lhbtqia+* vähemmistöille vapautta. ”Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli voi vain lieventää työläisten ja vähemmistöjen ongelmia”, sanoo Arvo.
Bexin mukaan nuoret ovat epätoivoisia koska ”Maailma, joka luvattiin aiemmille sukupolville, ei ole koskaan näyttänyt mahdolliselta meille. Monet ovat apaattisia eikä elämäntavoista huolehdita, koska ilmastonmuutos tappaa joka tapauksessa. Tänään on lähes mahdotonta olla toiveikas. Kun näemme esimerkiksi luokkaeroja alamme mahdollisesti myös nähdä, että muutos voisi olla mahdollista. Niin kauan kuin jaksamme tehdä työtä paremman huomisen eteen, voi meillä olla jotain toivoa”, sanoo Bex.
Sateenkaariluokka
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat aiheuttaneet valtaväestössä dialogistressiä hyökkäämällä väärillä termeillä puhumista vastaan. Bex on monta sateenkaariaktivistia lempeämpi. Viralliselle Suomelle Bex ei kuitenkaan anna armoa vaan syyttää hiljaisuudesta alkuperäiskansojen oikeuksista, ja Tampereen kaupunkia Bex suomii TRANS-poliklinikasta. ” Suomessa puhutaan ns. sateenkaarioikeuksista. Suomi on maalattu hyvinvointivaltioksi, jossa kaikki on hyvin. On helppo osoittaa kritiikkiä maihin, jossa vähemmistöjen oikeudet ovat huonommassa tilassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei Suomessa olisi parannettavaa. Esim. transpoli, erityisesti ns. nuorten transpoli on surkea. Yksityiset aktivistit voivat puhua sateenkaarioikeuksista ja omista kokemuksistaan. En halua lähteä pilkunviilaamaan sanavalintoja. Yleisesti kaipaisin enemmän intersektionaalista analyysiä, johon kuuluu myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, mutta monet muut vähemmistöt on myös tuotava keskusteluun. Suomessa karjalaisia ei tunnisteta alkuperäiskansaksi, eikä saamelaisten sukupolvien pituisesta kansanmurhasta puhuta juuri ollenkaan. Esimerkiksi Palestiinaan liittyen koen välillä olevani tietämätön, mutta jaan eteenpäin Palestiinalaisilta toimittajilta ja aktivisteilta saamaani tietoa”, sanoo Bex
Akiran mukaan tällä hetkellä polttavimpia toimia ja luokkataistelua vaatii mm. Gazan tilanne, Orpo-Purran leikkausten ja fasismin vastustaminen. ” Haluan antaa äänen monelle asialle. Olen sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjen ääni ja asetan itselleni tavoitteeksi puhua mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioista paremmin ja laajemmin. Me olemme joukko erilaisia, osa useampaankin vähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Nykyinen kuva, jonka media sateenkaarevista antaa on liian suppea”, sanoo Akira.
Arvo toimii pääasiallisesti Kommunistinuorissa. ”Kommunistinuoret ovat nuoria, jotka ovat kiinnostuneita ja huolestuneita yhteisistä asioista. Sosiaaliturva ja terveydenhuollon leikkaukset, lhbtiqa+* oikeudet, vammaisten oikeudet, Naton vastustus ja ilmastonmuutos saavat minut barrikadeille”, sanoo Arvo.
*Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä käytettävä lyhenne LHBTQIA+ / muut mahdolliset versiot.
L = Lesbo
H = Homo
B = Biseksuaali
T = Transsukupuolinen/transihminen
Q = Queer, Questioning
I = Intersukupuoliset
A = Sukupuolettomat (agender) ja/tai aseksuaaliset
+ merkki = muut mahdolliset sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta kuvaavat identiteettisanat
***
Toimittaja JP (Juha-Pekka) Väisänen on freelancer toimittaja, joka on tutkinut digitaalisia sateenkaarimedioita. Väisänen on yksi rauhan, kulttuurin ja taiteen kysymyksiin omistautuneen Uusi Sivu -verkkojulkaisun perustajista.