Yhteiskunnassamme on paljon erilaisia normeja eli valmiita, tavalliseksi miellettyjä oletuksia, joiden mukaan valtaosan oletetaan elävän. Jos sattuu olemaan jotenkin normeista ja ihanteista poikkeava, on heti sosioekonomisesti alempana kuin muut.
Normeista poikkeavien karu kohtelu näkyy parhaiten peruskoulussa. Lapset käyttävät toisiaan kohtaan henkistä väkivaltaa, mm. syrjintää, nimittelyä, uhkailua, pilkkaamista, vähättelyä. Joskus väkivalta voi olla fyysistä, tönimistä, lyömistä, puremista ja jopa puukotuksia. Kaikkea tätä kutsutaan edelleen vähätellen koulukiusaamiseksi. Kyse on puhtaasta väkivallasta. Koulumaailmassa näkyy hyvin myös köyhien ja rikkaiden väliset luokkaerot, joita ei voida sivuuttaa, kun puhutaan normeista.
Aikuiset osaavat piilottaa eriarvoisen kohtelun. Se on salakavalaa ja siihen puuttuminen on vaikeampaa. Monet aikuisista ovat tässä asiassa pahempia kuin nuoret ja lapset. He käyttävät mm. henkistä, fyysistä, taloudellista, psyykkistä ja hengellistä väkivaltaa. Se kuitataan usein olankohautuksella kuin kyse olisi asiasta, jolle ei mahda mitään, vaikka peruskäytöstavat ovat kaikkien opittavissa.
Normit ovat yhteiskunnallisia oletuksia ja odotuksia siitä, mitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä, ”normaalina” tai ideaalina tietyssä tilanteessa tai asiayhteydessä. Normeilla on valtaa. Ne voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia. Niissä on usein kyse esimerkiksi siitä, miltä ihmisen tulee näyttää tai miten hänen tulee toimia. Normit ovat sidoksissa aikaan ja paikkaan, jossa olemme kasvaneet tai jossa elämme. Normit elävät ja voivat vaihdella paljonkin eri ihmisryhmien välillä.
Erilaisia normeja ja ihanteita, joiden mukaan ihmisten oletetaan usein elävän on monia. Voidakseen puuttua niihin tai rikkoa niitä, pitää opetella olemaan normitietoinen. Joskus käytetään sanaa normikriittinen.
Normitietoisuudella tarkoitetaan tietoisuutta niistä yhteiskunnallisista normeista, jotka ohjaavat esimerkiksi arvostusten ja käsitysten muodostumista. Normitietoisuuden avulla voidaan tehdä näkyväksi ja analysoida tällaisia normeja ja niiden vaikutuksia esimerkiksi yhteiskunnassa, kouluissa tai työpaikoilla.
Erilaisia normeja Suomessa
Vammattomuusnormi tarkoittaa oletusta, jonka mukaan vammainen ihminen on vammattomia tai toimintakykyisiä huonompi. Monet kohtaavat vammaisen ensisijaisesti vamman kautta ja sivuuttavat vammaisen puhumalla tälle kuin lapselle tai puhumalla vain mahdolliselle avustajalle.
Heteronormi tarkoittaa normia, jonka mukaan ihmisten oletetaan jakautuvan kahteen toisilleen vastakkaiseen ja toisiinsa vetoa tuntevaan sukupuoleen, naisiin ja miehiin. Tämän ajattelutavan seurauksena heteroseksuaalisuus nähdään muita seksuaalisia suuntautumisia normaalimpana, luonnollisempana ja toivotumpana.
Valkoisuusnormi tarkoittaa oletusta, että valtaosa ihmisistä olisi valkoihoisia. Tämä tekee etnisiin vähemmistöihin kuuluvista rasismin ja syrjinnän kohteita. Valkoihoisia ihmisiä ei syrjitä esimerkiksi työnhaussa eikä heille puhuta automaattisesti englantia.
Allonormi tarkoittaa oletusta, jonka mukaan kaikki ovat kiinnostuneita seksistä ja haluavat harrastaa sitä yksin tai kumppanin kanssa. Osa aseksuaaleista harrastaa seksiä.
Binäärinormi tarkoittaa oletusta, että kaikki ovat joko miehiä tai naisia. Tämä oletus on loukkaava sukupuolivähemmistöjä kohtaan ja sulkee heidät ulos mm. tilastoista. Suomen laki syrjii sukupuolivähemmistöjä, koska juridisia sukupuolia on vain kaksi. Sukupuoli on todellisuudessa paljon moninaisempi asia kuin millaisena moni vanhan tiedon omaksunut sen ymmärtää.
Keskiluokkaisuusnormi tarkoittaa normia, jonka mukaan valtaosa suomalaisista on keski- tai hyvätuloisia ja täten etuoikeutettuja.
Kehonormit tarkoittavat oletuksia, jonka mukaan feminiiniset piirteet ovat tytöillä ja maskuliiniset pojilla. Tähän liittyy lisäksi oletukset mm. tyttöjen ja poikien väreistä ja vaatteista, käytöksestä jne.
Ydinperhenormi tarkoittaa oletusta siitä, että lähtökohtaisesti kaikkien perheessä olisi isä, äiti ja lapset. Plus muut sukulaiset kuten isovanhemmat ja vanhempien sisarukset. Nykyään perhemuotoja on monia erilaisia, mm. sateenkaariperheitä ja yhden vanhemman perheitä on enemmän. Lisäksi Suomessakin on lapsia, joilla ei ole omaa perhettä ollenkaan.
Yksiavioisuusnormi tarkoittaa oletusta, jonka mukaan valtaosa ihmisistä olisi suhteessa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Tästä poikkeavia kutsutaan polyamorisiksi tai monisuhteisiksi.
Avioliittonormi tarkoittaa oletusta, jonka mukaan kaikki haluaisivat edetä esimerkiksi kihloista avioliittoon.
Normit altistavat moniperusteiselle syrjinnälle
Erilaiset oletukset altistavat ihmisen syrjinnälle. Joskus se voi olla moniperusteista mikäli ihminen kuuluu useampaan vähemmistöryhmään. Moniperusteisesta syrjinnästä on kyse, jos ihminen joutuu syrjityksi samassa tilanteessa useammalla eri syrjintäperusteella tai eri perusteilla eri tilanteissa. Välttämättä yksi tekijä ei edes yksinään selitä syrjinnän olemassaoloa. Syrjinnän poistamiseksi tarvitaan usein sukupuolen ohella myös muiden tekijöiden, kuten rodullistamisen, hetero- tai cisnormatiivisuuden tai toimintakykyerojen tarkastelua.
Suomessa perustuslaki sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaki kieltävät ihmisen syrjinnän sukupuolen, iän, ulkonäön, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon, kielen, vakaumuksen, mielipiteen, vammaisuuden, terveydentilan tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Suomi rikkoo ihmisoikeuksia jatkuvasti jättämällä mm. sukupuolivähemmistöt näkymättömiin lain silmissä. Heitä ei lain mukaan ole edes olemassa.
Syrjintä on kiellettyä riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi lain mukaan syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.